Kerronpa taas kuulumisiani. Viime perjantaina join (viikon tauon jälkeen) tavallisen määrän eli 12 kaljaa. Seuraavana aamuna olin todella huonossa kunnossa. Päätä särki ja oksentelin koko päivän. Heikko olo jatkui aina iltaan asti, ruoka ja juoma eivät pysyneet sisällä enkä voinut muuta kuin maata sängyssä. Nukahdin viimeinkin ja eilen aamulla heräsin melko pirteänä ja oloni oli fyysisesti hyvä. Pystyin syömäänkin vähän. Noin huonossa kunnossa olen ollut viimeksi Vappuna. Tulin siihen tulokseen, että ryyppääminen täytyy nyt lopettaa. Luulen, että elimistöni antoi minulle tavallaan varoituksen eikä mieleni tee tällä hetkellä juoda. Lähinnä inhottaa ajatuskin. Voin myös psyykkisesti huomattavasti paremmin niinä aikoina kun olen pitkään juomatta. Varmasti viime aikojen ahdistus ja muut ongelmat johtuvat paljolti siitä, että kännätessäni jätän iltalääkkeet ottamatta. Jos parinakin päivänä viikossa jätän lääkkeet pois, huomaan selkeän eron itsessäni. Joten kalja pois ja Myrkkyjä lärviin... ;)

Olen lukenut Jääkansan tarinaa, kolmas osa alkaa olla lopuillaan. Muutenkin olen ottanut rennosti, kuunnellut musiikkia ja nukkunut paljon. Olen hirveän väsynyt. Bentsoja on tullut taas otettua ahdistukseen ja välillä paniikinomaiseen oloon. On minulla hyviäkin hetkiä... Vaikka tämän vuoden puolella kaikki on mennyt enimmäkseen päin helvettiä. Löysin eilen yhden keskeneräisen surrealistisen piirrokseni, jota olen nyt jatkanut. Tänään kävin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla eli kaupungilla, eikä se tuntunut edes vaikealta. Samalla kävin tukihenkilöni toimistolla. RuneScapea olen edelleen pelaillut ja tänään saavutin levelin 40. Myös muut levelit nousivat: Smithing 37, attack 34, magic 17 ja hitpoints 33.

Eiliseen Suomi-Ruotsi -finaaliotteluun en paljoakaan jaksa ottaa kantaa. Olihan se pettymys, että Suomen piti hävitä juuri Ruotsille... Mutta olympiahopea on kova saavutus ja onnittelen Leijonia! Hatunnosto erityisesti Antero Niittymäelle - jatkan Philadelphian otteluiden seuraamista edelleen.

Minua risoo se, miten tylsää ja yksitoikkoista elämäni on. Vai pitäisikö sanoa yksinäistä. Päivästä toiseen puuhailen samojen asioiden parissa täällä Tukikohdan seinien sisällä. Tarvitsisin elämääni jotakin uutta. En tiedä mitä, mutta jotakin olennaista minulta tuntuu puuttuvan.