En ole kirjoittanut pitkään aikaan, vaikka olisi huvittanut. Keskittymiskyky on ollut vähän hukassa. Tulin eilen kipeäksi ja olen yrittänyt maata sängyssä ja levätä, mutta se on niin tappavan tylsää etten enää viitsi. On masentavaa olla tekemättä yhtään mitään. En ole luonteeltani mikään "duracell-pupu", vaikka koko ajan onkin tehtävä jotain. Olen vain levoton enkä koskaan ole oppinut rentoutumisen taitoa. Kevätväsymyskin vaivaa. Yhdessä vaiheessa nautin nukkumisesta, mutta en enää. Painajaiset ovat palanneet enkä pidä niistä. Ne tuovat mieleeni asioita jotka haluaisin unohtaa. En yleensä ajattele vanhoja tapahtumia valveilla ollessani, mutta ilmeisesti ne ovat syöpyneet alitajuntaani pysyvästi ja palaavat painajaisina kiusaamaan minua. Se vituttaa.

Muutenkin koko kulunut vuosi on mennyt masennuksen ja vitutuksen kanssa painiessa. Tällä hetkellä en tunne itseäni kovin masentuneeksi, vaan jotenkin kiukkuiseksi ja kyllästyneeksi. Vittuuntuneeksi. Kaljan kittaaminen ei ole helpottanut oloani, miten voisin sellaista toivoakaan. Seuraava päivä on aina eilistä pahempi ja krapula iskee yhä pahempana. Äsken löysin jääkaapista Carlberg-tölkin jämät. Se mukavasti viilensi kipeää kurkkua. Olen hyvin tietoinen siitä, että etsin aina tekosyitä omalle juomiselleni ja niitä aina löytyy. Nytkin olen sairas eikä ole mitään tekemistä. Voisikohan joku käydä puolestani kaupassa...

Olen lukenut, mutta en jaksa enempää tänään. Pelasin tyhmää RuneScapea, olen nyt tasolla 45. Mistä voisin hankkia elämän? Toivotaan että joku... Ei mitään. Ei helvetin mitään! Turha toivoa mitään hyvää tapahtuvaksi. Eräänä päivänä tokaisin, että "elämä pitää minua pilkkanaan." Olen vuosikaudet ajatellut, että jos Jumala on olemassa, hän istuu tuolla ylhäällä ja nauraa. Jos taas kohtalo on olemassa, se on jonkinlainen nukkemestari joka vetelee naruista ja laittaa ihmiset toimimaan mielensä mukaan. Jos johonkin uskon, niin huonoon tuuriin. En nyt jaksa spekuloida tällaisia enempää, tulen vain surulliseksi.

Niin tosiaan... "Surullinen" kuvaa nykyistä olotilaani erinomaisesti. Ripaus melankoliaa tuntuu joskus vaan mukavalta, mutta ei nyt koska tähän tilaan sisältyy niin paljon muutakin. Muun muassa sitä armotonta vitutusta. Tekisi mieleni... Hajottaa jotakin. Mutta minulla ei taida olla varaa riehua enää tässä kerrostalokämpässä. Ihme etten ole aikaisemmin saanut häätöä. Eikä kukaan ole edes valittanut, vaikka olen huutanut täällä ja hajottanut paikkoja. Ehkä naapurit laittavat sen kaiken hulluuden piikkiin. Tai sitten se johtuu siitä, että talossa asuu enimmäkseen puolikuuroja vanhuksia =) Yhden kerran oveen on koputettu, kun katselin Slipknotin konserttivideota kuudelta aamulla. Hah.

Kello on pian 18:30. On siis kaksi ja puoli tuntia aikaa miettiä, haluanko juoda itseni humalaan vai en. (Helvetti, haluan!). Kuka tällaista paskaa kestää, on muutenkin surkea olo ja sitten iski tämä flunssa vai mikä lie lintuinfluenssa. Ilokseni huomaan, että läppä kuitenkin lentää =) Se on hyvä merkki. On ollut aikoja jolloin on vitsit ovat todellakin olleet vähissä. Mitähän tässä nyt tekisi... Sänkyyn en jaksa mennä vatvomaan joten yritän istua tässä koneella. En nyt oikein keksi mitään sanottavaa... Ajatukset harhailevat. Taidan katsoa, onko Mesessä ketään juttuseuraksi. Ehkä palaan asiaan myöhemmin tänä iltana. Moikka.