"Se käsittelee tietoja ja pitää meidät yhteydessä ulkomaailmaan... se säätelee vireystilaa, unirytmiä, ajattelua, havainnointia ja motorisia toimintoja." -Wikipedia-

Hyvää iltaa. Heräsin muistaakseni yhdeksältä, mikä on hyvin aikaista minulle. Kävin tupakalla, join kahvia ja menin vielä pariksi tunniksi nukkumaan. Sen jälkeen kuuntelin The Clashia ja Slipknotia, luin Platonista kertovaa kirjaa sekä erästä telepatiaa käsittelevää teosta. Ystäväni kävi luonani kahvilla, jonka jälkeen yritin taas nukkua. Olen juonut tänään kahvin lisäksi kaksi tölkkiä Batterya ja silti olen jotenkin väsynyt. En saanut unen päästä kiinni. Asiat pyörivät päässäni. Osittain ehkä siksikin hakeudun ns. monimutkaisten asioiden pariin, että pääni saisi muuta pohdittavaa. Eilen en pystynyt syömään koska olin niin krapulassa mutta äsken söin. Ruokin Hipsua ja juttelin hänelle (hän on marsu). Laitoin soimaan Tsaikovskin kuudennen sinfonian eli Pateettisen. Hän tappoi itsensä noin pari viikkoa sinfonian ensiesityksen jälkeen. Vincent van Gogh ampui itsensä, hänen viimeiseksi teoksekseen jäi muistaakseni maalaus, jossa lenteli korppeja (vai olivatko ne variksia?) viljapellon yllä. Hm.. Luin Wikipediasta taas mielenkiintoisia juttuja muun muassa kaaosteoriasta, universumista, madonrei'istä ja sumeasta logiikasta (tämä termi saa minut aina nauramaan hillittömästi!) Kävi jälleen kerran niin, että päästettyäni aivoihini valtavan informaatiotulvan minua alkoi helvetisti ahdistaa ja vituttaa. Otin pari Rivatrilia ja odotan että pumppu lakkaa hakkaamasta (ei kuitenkaan kokonaan please). Olen hassu olento. Minulla on ystäviä ja silti omasta vapaasta tahdostani lukittaudun tänne kaaoksen keskipisteeseen kirjojen ja musiikin keskelle. En aina ymmärrä, mikä ihmisten tapaamisesta ja kommunikoinnista tekee niin vaikeaa. Nykyään käytän jopa Messengeriä yhä vähemmän. Melkein toivon ettei kukaan soittaisi ja yrittäisi tavoittaa minua. Silti minä useimmiten vihaan tätä erakkoelämääni. Se on ahdistavaa. Vituttaa niin perkeleesti että tekisi mieli juoda taas. Mutta juon vasta huomenna ystäväni kanssa koska olemme suunnitelleet baariin menoa. Voisin kai sanoa, että "olen yksin pääni sisällä". Katselen elämää ja ihmisiä jonkinlaisen yksisuuntaisen lasiseinän takaa. Tavallaan olen olemassa, tavallaan en. Tuntuu kuin psyykeni olisi taas romahtamassa. Yritän muistaa ottaa lääkkeeni ja tällä tavalla hallita kaaosta. Pääni on täynnä paskaa. Toivon että joskus joku ihminen löytää sumun keskeltä madonreiän joka johtaa minun universumiini. Tervetuloa...