Heihei. Olin eilen elokuvissa katsomassa Silent Hillin, joka oli tylsä. Monin verroin kauheampaa ja jännittävempää oli kävelymatkani leffateatteriin. Minulla oli kamala paniikintunne, joka paheni astuessani sisään Bio Marilynin aulaan. Siellä oli paljon ihmisiä odottamassa leffan alkua, sydämeni alkoi takoa helvetin kovaa ja kädet tärisivät. Sain jotenkin ostettua lipun ja karkkipussin vaikka minusta tuntui, että kohta pyörryn. Menin istumaan portaille väkijoukkoon, hikoilin ja tärisin. Pelkäsin että kaikki tuijottavat minua. En tahtonut uskaltaa edes hengittää. (Olisi mielenkiintoista joskus ottaa sykemittari mukaan sellaiseen tilanteeseen). Pari minuuttia portailla tuntui ikuisuudelta. Viimein päästiin saliin, kesti varmaan viisi minuuttia ennen kuin pulssi alkoi tasaantua. Valot sammuivat ja tunsin oloni turvallisemmaksi.

Elokuva kesti kaksi tuntia, Silent Hill -peleistä tuttuja mielikuvituksellisia monstereita näytettiin liian vähän ja näyttelijät olivat jotenkin kökköjä. Musiikista ja äänistä elokuva saa pluspisteet. Juoni oli melko yllättävä, selvisipä viimeinkin miten Silent Hillistä tuli niin pimeä paikka. Yllätyksiä vaille jäin, säpsähdin leffan aikana vain yhden kerran. Alkoi väsyttää ja kusettaa. Elokuvan loppu jäi jotenkin auki, tietysti siksi että voitaisiin tehdä surkea jatko-osa. Perusjenkkikauhu, jonka japanilaiset olisivat tehneet paremmin. Ovathan Silent Hill-kauhupelit japanilaisen Konami-firman työtä ja näköjään paljon pelottavampia kuin elokuva. Noh, tulipa katsottua. Valojen sytyttyä aloin jälleen mennä paniikkiin, jalkani oli puutunut ja yritin mahdollisimman nopeasti päästä ulos. Tartuin ensimmäiseen vastaantulevaan ovenkahvaan sillä tuloksella että lipunrepijä huusi "Hei, älä älä mene sinne!". Olin avannut viereisen salin oven, jossa oli näytös kesken. Hävetti ja vitutti, äkkiä ulos! Noh, minua ei edes pelottanut kävellä kotiin pimeänä iltana mikä jo kertoo Silent Hillin tasosta. Pelattuani aikoinaan pleikkarilla pelejä pimeässä ystäväni kanssa, säikähdimme jatkuvasti ja pelisession jälkeen oli vaikeaa mennä ulos tupakalle. Usein jonkun groteskin monsterin ilmestyessä yllättäen nurkan takaa säikähdin niin että aloin kirkua :) Tahtoisin hankkia kaikki neljä Silent Hilliä PC-versioina. Ne ovat psykologista tunnelmakauhua parhaimmillaan. Kotiin päästyäni join kahvia ja istuin koneen ääreen. En muista koska menin nukkumaan. Hirveitä painajaisia näin, mutta se on itsestään selvää minun elämässäni.

Taitaa olla niin, että minun maailmaani verrattuna Silent Hill on viihtyisä ja rauhallinen pikkukaupunki...